Loppu lähenee..

Hellou! Enää kaks viikkoa jäljellä, mitä ihmettä! Tarkemmin sanottuna 14 päivää ja lennän takasi kotia. Syysloman jälkeen aika on lentänyt kuin siivillä. Tosin viime viikkosten ikävien tapahtumien vuoksi blogin kirjottaminen on jääny vähän toissijaiseksi hommaksi.. Ei kauheasti mikään muukaan ole kiinnostanu täällä, ois tehny mieli vain jäähä kotia.. Mutta viimeisten päivien vuoksi päätin ottaa itteä niskasta kiinni ja kirjottaa logikirjaa!

Viime viikosta lähtien koulua ole ollu nimeksikkään, lukkarissa on ollu kolme päivää viikosta lopputyötä varten. Lopputyö on vaan ryhmätyö jossa on vain kuuden sivun kirjallinen osuus ja esitelmä. Esitelmäkin on ihan kakun pala. Viime viikolla lähimpien kavereitten kans päätettiin että otetaan ilo irti näistä viimisistä päivistä täällä. Ollaan vietetty joka päivä yhessä aikaa, millon leffailtaa ja millon yhteisiä illallisia. Pakko sanoa että parasta täällä olemisessa on nämä mahtavat ihmiset!

Lopun lähetessä on pitäny hoitaa lähes sama määrä asioita pois lähtemisen takia ku tänne tulemisen kans! Paperisotia kelan kans yms.. Yks asia mikä on perseestä tässä asuntolasysteemissä on se että pitää maksaa täyden kuun vuokra vaikka ei ole kuin puoli kuuta täällä! Miksi ne ei vois sitte ajottaa erasmusohjelmaa siten että täällä ollaan koko kuu?? Ja kela ei tietenkää suostu maksamaan mulle asumistukea koko kuulle... Noh me puolalaisen tyären kans keksittiin keino säästää ees vähän, jaetaan huone viimeset kaks viikkoa! Siinä säästää vähäsen asumiskuluissa, ruokakuluissa ja tietty saahaan viettää viimeset päivät 24/7. :)

Päivien vähetessä on vähän kaks piippuset fiilikset, toisaalta ei malta oottaa että pääsee kotia ja takasin normaaliin arkeen. Toisaalta taas en haluais jättää näitä upeita ihmisiä ja lopettaa englannin puhumista. Kyllä top 5 listalla mitä jään kaipaan on englanti. Ei kotona koskaan tarvi käyttää englantia, tosin aattelin alkaa kansainväliseks tuutoriks kotokoulussa nii ei kokonaan unehu kieli, mutta silti ei enkkua tarvi kaupassa tai töissä. Nii ja toinen mitä jää kaipaan on elämän helppous, täällä eläminen on niin yksinkertasta. Kotia ko menee nii siellä oottaa rankka opiskelu, työ koulun ohella, kavepiirin kolmiodraamat, yms ylimääränen ressi mitä täällä ei oikeastaan ole ollu. Noh, mutta se on elämää. Kaikesta huolimatta olen enemmän kuin ilonen että pääsen kohta kotiin! :))

Nyt pittää alkaa siivomaan että polski mahtuu tänne :P

Vises! - Jennu

Varjoteatteria!

Oi voi yks elämäni rankimmista viikoista alkaa olla takanapäin.. Kuulin kotopuolesta erittäin ikäviä uutisia minkä takia ei kouluun ole voinu keskittyä 110%, mutta en millään voinut jättää varjoteatteri- projektia välistä.. No eipä niistä huolista enempää, vaan kirjottelen varjoteatterista. Varjoteatteri tarkoittaa esitystä jossa yleisön ja näyttelijöiden välissä on kirkas kangas tai muovinen pressu. Valot tulevat kankaan takaa ja täten näyttelijästä näkyy vain mustavarjo yleisölle.


Tehtiin tällä viikolla yhteisprojekti tanskalaisten opiskelijoitten kanssa. Meidät jaettiin kuuteen ryhmään, joka ryhmässä oli muusikoita ja tanskalaisia ja kansainvälisiä opiskelijoita sekasin. Odotin innolla tätä viikkoa, viime keväänä draamankurssilla saí vähän esimakua varjoteatterista, mutta nyt tehtiin pelkästään varjoesitys. Meijän ryhmä oli huippu, kuus muusikkoa eli heti alusta asti päätettiin että tehdään livemusiikkia, ja ensimmäisestä päivästä alkaen huomasi että henkilökemiat toimii. Heti saatiin päätettyä yhteistuumin esityksen teema, vähän toimitustapaa ja siitä se sitten lähti rullaaamaan. Päätettiin tehä esitys Brightside of life, siinä mies ja nainen kohtaa vaikeuksia elämässä ja sitten ne tapaa bussipysäkillä ja rakastuu. Muusikot teki biisin esitystä varten ja siihen yhistettiin kuvat. Mun tehtävä oli vaihtaa kuvia toiseen piirtoheittimeen.
Mahtava esitys tuli, harmi ku on liian iso video että vois tänne lisätä.. Onneks joitain kuvia projektista on! kaikkien ryhmien esitykset oli mahtavia ja mielellään tekisin uudestaan
tämmösen projektin..



Ensi viikolla alkaa jotain tylsää pedagogiikkaan liittyviä luentoja, saa nähä miten ajatukset saa pidettyä kasassa, kuulostaa ainaki tylsältä aiheelta. Kurssin nimiki oli niin monimutkaisesti pitkänkaavan mukaan kirjotettu että huh huh.. Tähän projektiin oli helppo keskittyä kun se oli niin hauskaa ja mukaansa tempaavaa että sitä tehdessä unohti olevansa koulussa..

noo ensi viikosta sitte ensi viikolla! Nyt pitää kiirehtiä psykiatriseen museoon katsomaan miltä siellä näyttää, ja tietysti ensin on seikkailu löytää oikea paikka! :D



Vi ses!

Draamaa vihdoinkin!

Alkaa olemaan pikku hiljaa 3kk takana ja vihdoinki alkoi kauan odotettu draaman kurssi! Viime keväänä meillä oli koulussa yksi draama kurssi ja muistan kuinka sitä aatteli mitä ihmettä tämä on ja mihin tätä tarvii. Eli draama on yksi taiteenlaji, teatterilaji oikeastaan. Se on hyvä työkalu erilaisten ryhmien kanssa työskentelyyn, se auttaa ihmisiä ryhmäytymään, tutustumaan toisiinsa ja täällä opin sen että sitä voi käyttää myös ongelman ratkaisuun. Se on vähän niinku näyttelemistä, mutta ei kuitenkaan. Mekin ku tehdään draama harjoituksia, se tuntuu enemmän leikkimiseltä kuin näyttelemiseltä tai taiteelta.

Meijän draaman opettaja on keski-ikäinen mies, Klaus. Klaus on työskennelly draamaopettajana yli kolmekymmentä vuotta ja hän on tehnyt töitä erilaisten ihmisten ja ryhmien kanssa. Hän on energinen, hauska ja todellakin osaa työnsä. Tän viikon aikana ollaan tehty erilaisia draama harjoituksia kuten patsasteatteria (kuva), erilaisia vartalonliikkeitä jotka kun laittaa yhteen näyttää ihan nykytanssilta, ryhmätehtäviä, improvisointia yms.. Harjotusten tekeminen on hauskaa, aika menee nopeaa ja koulupäivän jälkeen on aina täynnä energiaa! Mielenkiintosinta on kuitenkin Klausin kertomat jutut siitä miten hän on näitä harjotuksia käyttäny tai joku opiskelija on käyttäny.

Huomenna Klaus esittelee koko päivän valokuvia ja kertoo nyt pyörivästä Grönlannin projektista. Viimeksi tiistaina Klaus oli Köpiksessä pitämässä draamatuntia Grönlannista tulleille tyypeille, jotka koittavat ratkaista Grönlannin ongelmia. Klaus pitää heille draamantunteja ja he koittavat ongelmanratkaisua myös draaman avulla. Odotan innolla kuulla miten se käytännössä toimii! Ongelman ratkaisua draaman avulla on Peter Sabroessa käytetty mm. harjottelun jälkeen opiskelijoilla on draama kurssi. Kurssilla käydään läpi harjoittelun aikana sattuneita ongelma tilanteita ja sitten koko luokan voimin käydään läpi miten tilanteessa pitäisi toimia tai voisi toimia paremmin. Ongelman ratkaisussa käytetään Forum- teatteria, eli yleisöä osallistavaa teatteria.

Ensi viikolla tutustutaan varjo- teatteriin ja tehdään varjo-teatteriprojekti yhdessä tanskalaisten opiskelijoiden kanssa. Me tehdään retki Silkeborgiin, mikä on n. 40km päässä, käydään siellä katsomassa ammattilaisten tekemää varjoteatteria ja loppuviikko tehdään sitte omaa varjoteatteria. En malta oottaa! Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että tämä koulu oli just oikea valinta. :P

Vi ses! - Jennu