Lopputyötä ja vähän muutaki..

Holaa! Viikko alkaa olla lopuillaan ja jäljellä olevan ajan voi laskea jo päivissä. Päivät on kulunu lopputyön esitelmää tehdessä. Päätimme tehdä videon jossa esittelemme eri tavoin visuaalisia taiteita, draamaa, musiikkia ja liikuntaa pedagogisessa työssä. Onneksi meidän esitysvuoro on vasta huomenna, niin saimme tänään vähän esimakua ja voidaan parannella omaa esitystä. Keh keh!

Kaikki esitykset oli hyvin erilaisia, suunnilleen samasta aiheesta, mutta kuitenkin mielenkiintosia. Hienoa oli se ettei kukaan tehnyt perinteistä puuduttavaa Powerpointti- esitystä, kaikki osallistivat yleisön esitykseen jollain tavalla. Mielen painuvin harjoitus oli kreikkalaisen tyären Luova Tanssi ( creative dance). Mitä on luova tanssi? Noh, ensimmäisenä tuli mieleen että se on vähän kuin modernia tanssia, yhtä outoa vähintään. Oikeastaan se on vielä oudompaa ja vapaampaa, sitä pystyy tekemään kuka vain, minkä tahansa musiikin kans. Yksinkertaistettuna se on randomi liikkeita oman mielen mukaan. Youtubesta löytyy monia videoita jos sellainen tanssi kiinnostaa. Oudointa ei ehkä ollut itse tanssi vaan se että sitä opetaan kreikkalaisessa yliopistossa tuleville lastentarhanopettajille ja tunnilla he olivat jopa puolialasti.. En tiiä teistä mutta minusta se on erittäin outoa enkä vois kuvitellakkaan että edes meijän koulussa ois pakollisena kurssina tuommosta.. Noh, kaippa se on se kulttuurimuuri.


Mielenkiintosin vertauskuva tuli amerikkalaisilta tytöiltä, jotka opiskelee sosiaalityöntekijöiksi. Heillä oli muista poikkeava aihe jolla ei ollu mitään tekemistä luovien aineiden kanssa. He tekivät esitelmän aiheesta amerikkalainen sossutantta vs tanskalainen sosiaalipedagogi. Aihe oli sinänsä hassu, koska he käyttivät näkökulmana vaan sitä mitä näkivät harjoittelussa eli sosiaalipedagogin hommaa on vain lastentarhan ohjaaja tai nuoriso-ohjaaja. Totta kai ne on täysin erillaiset! Tuumasin tyärille, että joo kiva aihe mutta minun koulutuksessa ne kulkee käsikädessä ja valmistuttua voin olla väliaikanen sossutantta jne.. Tytöt halusi viestittää kuinka tarkat linjat ja protokollat sosiaalityöntekijällä on verrattuna pedagogiin. Pedagogia he kuvasivat tyhjänä paperina jolle voit pirtää mitä vain ja sosiaalityöntekijä oli värityskuva jossa pitää värittää viivojen sisällä. He nerokkaasti antoi meille ensin tyhjän paperin ja käski piirtää mitä ikinä halus, jonka jälkeen he antoivat värityskuvan jonka sai värittää miten halusi. Jälkeenpäin he kertovat sitte tämän vertauskuvan merkityksen ja poristiin siitä kummasta tykkää enemmän vapaasta piirtämisestä vai värittämisestä. Kekseliäs vertauskuva, mutta ei oikein passaa Suomeen.. Välillä tuntuu että sosionominki työ on pelkkää värittämistä ja luovuus on karsittu pois, ehkä sosionomit kulkee kultaista keskitietä.

Koko päivä kului leikkiessä, keskustellessa ja hauskaa oli. Ainaki mulla on sen verran lapsenmieli että leikkiminen on aina hauskaa! Osa leikeistä oli tuttuja, osa uusia. Yksi tuttu leikki oli semmoinen että jokaisella oli selkään kiinnitetty lappu ja jokainen kierteli huoneessa kirjottaen jokaisen toverin selkään jokin positiivinen asia kyseisestä ihmisestä. Tehtiin viime keväänä oman luokan kans sama homma ja siitä tulee aina yhtä hyvä mieli. Hauskinta oli kyllä että nämä positiiviset asiat mitä tänään sain poikkesi aikalailla omien luokkatovereitten jutuista. Tai ehkä muistan väärin. Eniten oli mainintaa mustasta huumorista, sarkasmista, yleensä huumorintajusta ja sitten oli ylistys mun asenteesta koko maailmaa kohtaan. :D Ja tietysti pari kertaa oli paras suomalainen tyyppi jonka on ikinä tavannu. Alla on kuva mun seinästä jota koristaa piirustukset kotopuolesta, omat piirustukset tältä päivältä, kortti täältä ja kotopuolesta sekä juliste aarosista. Yks paperi on melkein tyhjä, koska puuvärit ei ollu kauhean tehokkaat. Piirustus on tämän päivän vapaapiirros johon piirsin lapin maisemat; poroja ja sikana luntana kera pinkin mökin. :D

Huomenna jatkuu esitelmät ja ensi viikolla on samanlaista kevyttä huttua. Viikonlopuks ollaan suunniteltu mennä viimeistä kertaa kaupungin yöelämään, viimeinen yhteinen iso päivällinen ja sunnuntaina aateltiin mennä rannalle piknikille. Kyllä, nyt on marraskuu, kylmä ja tulee mutta me halutaan nauttia viimeset kerrat upeista merimaisemista ja mennä juomaan glögiä rannalle.

Nyt ollaan neljä päivää asuttu puolalaisen kanssa ja ei mitään ongelmia. Viime tiistaina juhlittiin itsepäisyyspäivää, tein muutamalle kaverille tacopiirakkaa ja jälkkärinä oli jätskiä. Puolassa oli sillon Saint Nikolauksen päivä ja ruukataan antaa lahja. Nikolaus oli käyny meilläki ja kun heräsin oli upeat korvikset läppärin päällä! Muutenki on mukavaa kun on seuraa ja ruokaaki tullee kokattua joka päivä, ei sitä yleensä vaan itelle jaksa tehä mitään erikoista. Kyllä voi muuten äiti olla ylpeä mitä kaikkea olen tällä viiden kuukauden reissulla oppinu syömään! Puolalainen on opettanu mua syömään tomaattikastiketta, hapankaalia, peruskaalia, papuja, sipulia ja mitähän vielä. Ja puolalainen makkara on hyvää! oli se sitten niitten normimakkaraa tai strutsimakkaraa. Ihan hävettää ko ajattelee mitä meillä on, hookoon blöötä.... Tuumattiin että yks haittapuoli yhessä asumisessa on, me todennäkösesti tullaan lihoamaan simona, koska syyään millon mieli tekkee ja mitä mieli tekkee.. Noo ei se haittaa, pistetään yleisesti joulukilojen piikkiin!

kappas, tuli kerranki kunnolla asiaa logikirjaan. Vielä mie varmaan muutamat tarinat kerkeen kirjottaa ennenkö tämä loppuu. :)

vises! -Jennu

Loppu lähenee..

Hellou! Enää kaks viikkoa jäljellä, mitä ihmettä! Tarkemmin sanottuna 14 päivää ja lennän takasi kotia. Syysloman jälkeen aika on lentänyt kuin siivillä. Tosin viime viikkosten ikävien tapahtumien vuoksi blogin kirjottaminen on jääny vähän toissijaiseksi hommaksi.. Ei kauheasti mikään muukaan ole kiinnostanu täällä, ois tehny mieli vain jäähä kotia.. Mutta viimeisten päivien vuoksi päätin ottaa itteä niskasta kiinni ja kirjottaa logikirjaa!

Viime viikosta lähtien koulua ole ollu nimeksikkään, lukkarissa on ollu kolme päivää viikosta lopputyötä varten. Lopputyö on vaan ryhmätyö jossa on vain kuuden sivun kirjallinen osuus ja esitelmä. Esitelmäkin on ihan kakun pala. Viime viikolla lähimpien kavereitten kans päätettiin että otetaan ilo irti näistä viimisistä päivistä täällä. Ollaan vietetty joka päivä yhessä aikaa, millon leffailtaa ja millon yhteisiä illallisia. Pakko sanoa että parasta täällä olemisessa on nämä mahtavat ihmiset!

Lopun lähetessä on pitäny hoitaa lähes sama määrä asioita pois lähtemisen takia ku tänne tulemisen kans! Paperisotia kelan kans yms.. Yks asia mikä on perseestä tässä asuntolasysteemissä on se että pitää maksaa täyden kuun vuokra vaikka ei ole kuin puoli kuuta täällä! Miksi ne ei vois sitte ajottaa erasmusohjelmaa siten että täällä ollaan koko kuu?? Ja kela ei tietenkää suostu maksamaan mulle asumistukea koko kuulle... Noh me puolalaisen tyären kans keksittiin keino säästää ees vähän, jaetaan huone viimeset kaks viikkoa! Siinä säästää vähäsen asumiskuluissa, ruokakuluissa ja tietty saahaan viettää viimeset päivät 24/7. :)

Päivien vähetessä on vähän kaks piippuset fiilikset, toisaalta ei malta oottaa että pääsee kotia ja takasin normaaliin arkeen. Toisaalta taas en haluais jättää näitä upeita ihmisiä ja lopettaa englannin puhumista. Kyllä top 5 listalla mitä jään kaipaan on englanti. Ei kotona koskaan tarvi käyttää englantia, tosin aattelin alkaa kansainväliseks tuutoriks kotokoulussa nii ei kokonaan unehu kieli, mutta silti ei enkkua tarvi kaupassa tai töissä. Nii ja toinen mitä jää kaipaan on elämän helppous, täällä eläminen on niin yksinkertasta. Kotia ko menee nii siellä oottaa rankka opiskelu, työ koulun ohella, kavepiirin kolmiodraamat, yms ylimääränen ressi mitä täällä ei oikeastaan ole ollu. Noh, mutta se on elämää. Kaikesta huolimatta olen enemmän kuin ilonen että pääsen kohta kotiin! :))

Nyt pittää alkaa siivomaan että polski mahtuu tänne :P

Vises! - Jennu

Varjoteatteria!

Oi voi yks elämäni rankimmista viikoista alkaa olla takanapäin.. Kuulin kotopuolesta erittäin ikäviä uutisia minkä takia ei kouluun ole voinu keskittyä 110%, mutta en millään voinut jättää varjoteatteri- projektia välistä.. No eipä niistä huolista enempää, vaan kirjottelen varjoteatterista. Varjoteatteri tarkoittaa esitystä jossa yleisön ja näyttelijöiden välissä on kirkas kangas tai muovinen pressu. Valot tulevat kankaan takaa ja täten näyttelijästä näkyy vain mustavarjo yleisölle.


Tehtiin tällä viikolla yhteisprojekti tanskalaisten opiskelijoitten kanssa. Meidät jaettiin kuuteen ryhmään, joka ryhmässä oli muusikoita ja tanskalaisia ja kansainvälisiä opiskelijoita sekasin. Odotin innolla tätä viikkoa, viime keväänä draamankurssilla saí vähän esimakua varjoteatterista, mutta nyt tehtiin pelkästään varjoesitys. Meijän ryhmä oli huippu, kuus muusikkoa eli heti alusta asti päätettiin että tehdään livemusiikkia, ja ensimmäisestä päivästä alkaen huomasi että henkilökemiat toimii. Heti saatiin päätettyä yhteistuumin esityksen teema, vähän toimitustapaa ja siitä se sitten lähti rullaaamaan. Päätettiin tehä esitys Brightside of life, siinä mies ja nainen kohtaa vaikeuksia elämässä ja sitten ne tapaa bussipysäkillä ja rakastuu. Muusikot teki biisin esitystä varten ja siihen yhistettiin kuvat. Mun tehtävä oli vaihtaa kuvia toiseen piirtoheittimeen.
Mahtava esitys tuli, harmi ku on liian iso video että vois tänne lisätä.. Onneks joitain kuvia projektista on! kaikkien ryhmien esitykset oli mahtavia ja mielellään tekisin uudestaan
tämmösen projektin..



Ensi viikolla alkaa jotain tylsää pedagogiikkaan liittyviä luentoja, saa nähä miten ajatukset saa pidettyä kasassa, kuulostaa ainaki tylsältä aiheelta. Kurssin nimiki oli niin monimutkaisesti pitkänkaavan mukaan kirjotettu että huh huh.. Tähän projektiin oli helppo keskittyä kun se oli niin hauskaa ja mukaansa tempaavaa että sitä tehdessä unohti olevansa koulussa..

noo ensi viikosta sitte ensi viikolla! Nyt pitää kiirehtiä psykiatriseen museoon katsomaan miltä siellä näyttää, ja tietysti ensin on seikkailu löytää oikea paikka! :D



Vi ses!